Ilmeisesti tänään oli jonkinlainen “blog action day”, jonka aiheena ilmastonmuutos. Kirjoitanpa siis pienen pätkän aiheesta, ennen varsinaisia päivän tapahtumia.
Ensiksikin, aihe on todella ajankohtainen. Luin hiljattain artikkelin, jonka mukaan EU:n tavoite hiilidioksidipäästöjen puolittamiseksi vuoteen 2050 mennessä ei ole lähimainkaan riittävä. Artikkelin mukaan pitäisi vähentää päästöjä 90%, jotta päästäisiin tavoitteeseen vain kahden celcius-asteen lämpenemisestä. Kahden asteen lämpeneminen on sekin jo vakava asia ja vaikuttaa varmasti merenpinnan tasoon sekä ihmisten elämään. Joka tapauksessa, nykymenolla voidaan unohtaa keskustelu kahdesta asteesta. Tosiasiassa olemme nyt tilanteessa, jossa pitäisi lopettaa kokonaan päästöt ja kehittää tekniikkaa hiilidioksidin talteenottoon ilmasta. Nykyään maailmassa päästetään ilmoille joka vuosi n. 25000 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Se on paljon. Tänä vuonna myös lämpenemisen vaikutukset ovat näkyneet ennätyksellisen selvästi pohjoisnavan jääpeitteessä. Tai oikeastaan parempi sanoa, että niitä on näkynyt ennätykselisen vähän. Jää nimittäin suli tänä vuonna pienimmilleen koskaan mitatun historian aikana.
Miten saisimme vähennettyä päästöjä 90%? Tähän haluaisin kuulla vastauksia. Siihen ei todellakaan riitä energiansäästölamput, eivät julkisilla kulkeminen, eikä teollisuuden päästökaupat, koska ne eivät ole keinoja päästöjen vähentämiseen. Ne vain vähentävät päästöjen lisääntymisen kasvuvauhtia, ja sitäkin aivan liian vähän. Joka muuta väittää, voi katsoa vaikka vähän tilastoja ja todeta asian itse: päästöt eivät ole vähenemään päin. Ainakaan maailmanlaajuisesti. Ja koska elämme yhteisellä pallolla, millään muulla ei ole väliä. Euroopan vähenevät päästöt eivät muuta maailmanlaajuista trendiä, joka on alati kasvava. Sillä ei yksinkertaisesti ole paljon väliä, mitä Eurooppa tekee, jos kaikki muut jatkavat saastuttamista entiseen malliin. Ikävä kyllä.
Päästöt pitäisi siis saada tasolle, mikä vallitsi ennen teollistumista. Muuten maapallon kohtalo voi olla hyvin synkkä. Toki, luonto kyllä keksii keinot säilyä, ja ihan varmasti jossain merenpohjassa tulee aina olemaan elämää, mutta se on laiha lohtu. Meidän ihmisten päätettävissä on, näkevätkö tulevat polvet enää sammakoita, kauniita maisemia, Japanin keväistä loistoa kirsikankukkineen, jylhiä lumihuippuisia vuoristoja ja värikkäitä koralliriuttoja, vain muutaman asian mainitakseni.
Mutta vaikeaa on pienen ihmisen mitään tehdä. Se on pakko sanoa. Voisi tietysti myydä kaikki tavaransa, pukeutua säkkiin ja syödä pelkkiä luonnon antimia, mutta mitä se hyödyttää, kun sitten joku muu vain ottaa minun paikkani kuluttajana täyttäen syntyneen tyhjiön. Sama ilmiö näkyy maailmanlaajuisesti. Eurooppa yrittää epätoivoisesti tehdä edes jotain, mutta tuloksena joku muu hyötyy Euroopan toimista ja voi kuluttaa taas entistä enemmän. Nyt tarvitaan vahvoja päättäjiä. Päättäjiä, jotka osaavat käskyttää ihmisiä ja tehdä tarvittavat yhteiskunnalliset muutokset. Maailmanlaajuisesti.
Tämän palopuheen jälkeen tuntuu vähän laimealta enää kertoa oman päivän tapahtumia. Ajoin tänään autolla miljardien muiden tavoin. Vein lapsia harrastuksiin samalla tuhoten taas pienen palan maapalloa aivan mitättömän asian takia. Tietenkin on kiva, että lapsilla on tekemistä iltapäivällä, mutta tällaiset asiat ovat juuri niitä asioita, joista meidän ihmiskuntana pitäisi luopua. Ruuaksi tein tänään pinaattipastaa. Muovipussiin pakattuna tietenkin. Mitenköhän kauan aikaa senkin pussin hajoamiseen menee? Ja miten paljon hiilidioksidia sen valmistaminen on tuottanut? Ja kun kaiken olisi voinut jättää tekemättä. Olisihan sen pastan voinut ostaa vaikka irtonaisena ja sulloa kaupassa vaikka uudelleen käytettävään lasipurkkiin. Sekin olisi ollut parempi.
Lapsia harrastuksista odotellessa opettelin pitkästä aikaa kanjeja. Hyvin muistui mieleen pienen kertauksen jälkeen taas. Pitääpä ottaa tavaksi ottaa aina pino kortteja mukaan kaikille reissuille, niin saapahan edes jotain hyödyllistä tekemistä. :) Ja mikä parasta, kanjien opettelu ei ainakaan saastuta.
