On ollut aika kiireistä nyt hetken ajan, joten päivitys tulee nyt vasta toisena päivänä. Hyvin lähti siis käyntiin tämä blogaaminen taas. :D Japanissa asuminen myös tunnetusti sekoittaa pään, joten tekstissä saattaa olla jotain erikoisia lauseita ynnä muuta sellaista. おかしい言い方とかあったらごめんなさいね。

Lähdimme siis Helsingistä sunnuntaina joskus iltapäivällä Turkish Airlinesin nahkapenkein varustellulla lentokoneella määränpäänämme Istanbul. Vaikka matka olikin melko lyhyt, näytettiin meille jopa elokuva ja ruokaakin saimme oikein ruhtinaallisesti. Esimerkiksi “Magic Nuts” oli ihan hyvä lisä ruokavalioon.

Istanbulissa meillä oli 45 minuuttia aikaa vaihtaa, ja kiirehän siinä meinasi tulla. Oli nimittäin aika hienot jonot turvatarkastuksessa Japanin koneeseen.

Ja se kone oli vieläpä hienompi kuin aikaisempi. Jokaisessa penkissä oli tietenkin interaktiivinen viihdekeskus ja ruokaakin saimme kaksi kertaa. Oli hyvää ja maittavaa se. Emme tällä kertaa kuitenkaan päässeet japanilaisten viereen istumaan ja juttelemaan, joten aika kului välillä piinaavankin hitaasti ennen kuin saavuimme lopulta Naritaan, tuolle Tokion itäpuolella sijaitsevalle lentokentälle, missä ainakin passintarkastus ja sormenjälkien ottamiseen liittyvä söpöllä kuvalla varusteltu laite ja sen kanssa häröily luonnistui paljon paremmin kuin Osakan (Kansain) lentokentällä vastaavassa tilanteessa. Tai sitten olen oppinut painamaan sormet oikealla tavalla siihen laitteeseen joutumatta sen söpön piiroshahmon lumoihin. Mutta ei tästä nyt tämän enempää. Käykää itse katsomassa, se on hassu ja söpö laite.

Naritasta riensimme heti junaan ja jälleen ihastuimme välittömästi Japanin vihreyteen ja kaikkeen. Jopa niin paljon, että Niko sai pienimuotoisen nenäverenvuodon, joka paikattiin kuitenkin tyylikkäästi nenäliinoilla ja vastapäisen rouvan antamalla kostealla paperipyyhkeellä. Ryntäilimme päättäväisesti kohti Ikebukuroa, ja sieltä jälleen kohti Hibarikaokaa, jossa talomme sijaitsee. Perille pääsimme muistaakseni joskus neljän aikoihin iltapäivällä.

Saimme valtavan lämpöisen vastaanoton Makoto-nimiseltä ex-sosiologilta, joka osoitti meille kaapin (ja huoneenkin) paikan samantien, että pääsimme vauhtiin. Häneltä saimme myös aimo pinkan esitteitä ynnä muuta yleishyödyllistä tietoa japanilaisista ja heidän kansanluonteestaan. Tiesittekö esimerkiksi sen, että japanilaiset eivät häpeile alastomuuttaan onsenissa räpiköidessään, koska kaikki kätketty on kiehtovaa mutta paljastettu on pitkästyttävää. Miettikääpä sitä.

Illemmalla kävimme vielä pyörivässä sushi-ravintolassa, jossa oli kaikkea loistavaa sushia laidasta laitaan. Viereisellä paikalla istuva pariskunta katsoi kummissaan kun vedin innokkaasti nattoolla täytettyä makia.. Nattoo = mädätetty äärimmäisen iljettävä ja limainen soijapavuista valmistettu höttö. Maki - merilevään kääräisty sushipötkylä. Poistuessamme paikasta alkoi sataa ja sama pariskunta oli heti tarjoamassa meille kyytiä kotiin. Jouduimme kuitenkin ystävällisesti kieltäytymään, koska kotimme oli niin lähellä ja olimme muutenkin menossa läheiseen supermarkettiin ostamaan shampoota ja muuta asumisessa tarvittavia juttuja. Kuten melonileipää. Trivia: Hibarigaokan aseman pohjoispuolen uloskäynnin vieressä on leipomo, josta voi ostaa paljon parempaa melonileipää kuin supermarketista.

Illan päätteeksi kaaduimme sänkyihimme väsyneinä ja onnellisina. Olimme jälleen kotona.