こんばんは～

No niin, herätetäänpäs taas blogi henkiin. Olemme nyt kuvanmukaisesti asentaneet itsemme sohvalle bloginherätysoperaatioon. Nikolla on tarvittava työkalukin kädessään. Jos ei nyt blogi heräile, niin on aika ihme.

Huomenna on siis lähtö Japanin ihmeelliseen maailmaan, toisin sanoen Tokioon ja siellä Hibarigaoka-nimiselle alueelle, joka ei ilmeisesti ihan enää kuulu Tokioon, mutta on kuitenkin vartin päässä Tokion Ikebukurosta. Tulimme tänään lauantaina illaksi Jarkon ja Marin sekä Oivan ja Altinkin luo iltaa viettämään ja hapankaalilla vatsaa täyttelemään. Tästä eteenpäin alkaakin sitten riisikupin ahkera käyttö vähintäänkin kuukaudeksi. Eikä tietysti sovi unohtaa onigirejä ja teetä, jota varmasti tulee käytettyä vähintäänkin kolossaalisen budoukan-hallin tilavuuden verran. Toivottavasti Japanissa riittää tee.

Mutta joo. Katsellaanpas huomenna lisää. Pääsemme käyttämään turkkilaisten ylpeyttä, omaa lentoyhtiötä, jonka koneet kaikkien mainospuheiden mukaan pysyvät ilmassa vähintään yhtä hyvin kuin vihaisen japanologin potkaisema korealainen jalkapallo, mutta ei tästä huolimatta putoa vielä aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin toisen japanologin ilmaan sutaisema Saabin kampikammion kattovalon suojus.