Huomenta jälleen oi kaikki.

Tänään sataa, joten on oikein hyvin aikaa taas päivittää blogia. Äsken oli jälleen roskienvientiaika, joten heräsin seitsemäksi niitä viemään. Pakkasin kaikki “poltettavat” roskat isoon valkoiseen jätesäkkiin ja vein ne tuohon ulos kadulle. On tämä kyllä silleen jännä systeemi, että ei ainakaan tarvita mitään suuria jäteastioita ympäri pihoja. Lajittelukin toimii periaatteessa ihan hyvin, vaikka poltettavien jätteiden kirjo onkin aika laidasta laitaan. Biojätettä ei lajitella erikseen, vaan nekin menevät poltettavien joukkoon. Samoin myös suurin osa muoveista ja pahveista yms.

Näinpä eilen kävellessänikin muutaman muovisäkkikasan. Lähdin siis eilen uudelle yritykselle heti aamusta. Tarkoitukseni oli löytää kolme paikkaa, ja se onnistuikin ihmeen hyvin. Ensin etsin käsiini sen pienen jinjan jota edellisenä päivänä en ollut onnistunut löytämään. Se olikin yllättävän pieni, eikä tilaa ollut kuin muutaman neliömetrin verran. Ihmeen suojaisa siitä oli kuitenkin saatu, vaikka se sijaitsikin tien vieressä.

Pyhätöltä jatkoin matkaani eteenpäin kohti Toshimaen-nimistä kaupunginosaa ja löysin matkan varrelta buddhalaisen temppelin, jonka yhteyteen oli rakennettu hautuumaa. Se olikin mielenkiintoista katsottavaa, sillä pitkän uran suomalaisella hautuumaalla tehneenä oli hauskaa verrata kahden kulttuurin eri versiota samasta asiasta keskenään. Temppelin pihassa oli rauhaisaa ja kaunista.

Jatkoin matkaani edelleen pitemmälle ja seuraavaksi löysin lopullisen määränpääni, lähialueen todennäköisesti suurimman shintopyhätön. Sekin oli mukavan rauhaisa paikka. Linnut lauloivat ja sen pihassa oli pieni metsikkö jossa kasvoi harvassa suuria puita.

Hetken kuvailtuani ja ihmeteltyäni rauhaisaa tunnelmaa lähdin takaisin kotiin. Tällä kertaa otin auringon oppaakseni ja kävelin pikkukatuja pitkin suurpiirteisesti kotia päin. Se osoittautuikin melko tehokkaaksi suunnistusmenetelmäksi. Tokiossa ei juuri suoria katuja tunnu olevan, joten jokaisen mutkan ja risteyksen miettiminen ennalta on melko mahdotonta. Sen sijaan jos tietää suurinpiirtein mihin suuntaan on menossa ja ottaa muistiin joitakin maamerkkejä, niin tuntuu pääsevän perille helposti.

Parasta kävelyssä on kuitenkin se, että näkee kaupunkia muutenkin kuin metron ikkunasta.

Kotiin palattuani kävin vielä kaupassa ja ostin lohikeiton ainekset. Mayo tulikin sitten iltapäivällä sitä syömään ja oli kyllä todella hyvää. Mayo ei antanut minun ottaa edes lisää kun halusi itse syödä kaiken. Ihan kiva kyllä kun tykkäsi. ^^ Tosin perunat, joita lähikaupassa on myynnissä, taitavat olla aika jauhoista sorttia. Ne kypsyivät melkein heti ja aika mujua niistä lopulta tuli. Onneksi makua se ei kuitenkaan huonontanut, vaikka osa perunoista olikin muusaantunut.

Tänään Mayo olikin sitten aamusta asti täällä asunnolla, kun oli töistä vapaata. Mayo teki kotitehtäviä, ja sitten söimme ja katselimme televisiota ja olimme vain ja juttelimme. Olimme alunperin ajatelleet mennä johonkin, mutta lopulta satoi koko päivän, joten ei tehnyt mieli mennä mihinkään lopulta. Ehkä jos huomenna on selkeää, menemme johonkin. Saapa nähdä. :)