November 9, 2011
Heippa jälleen! Ajattelin kirjoittaa taas kahden päivän jutut putkeen, kun ei oikeastaan ole kauheasti tapahtunut mitään taaskaan. :D Tai no on, mutta ne on lähinnä olleet sellaisia asioita mistä on vähän vaikeampi vääntää mitään sopivaa juttua tänne. Ja siis jotta kukaan ei nyt alkaisi aivan miettiä että mitä ne sellaiset jutut nyt ovatkaan, niin kerronpa sitten aikani kuluksi ja etenkin teidän aikanne kuluksi, että mitä ne ovat. Ne jutut. Kyseessähän on nimittäin mikäpä muukaan kuin Japanin ihana ulkomaalaispolitiikka, johon olen yrittänyt perehtyä viimeisen kahden päivän aikana. Jossain vaiheessa kun pitäisi saada jonkinlainen työviisumi tänne, että voisi sitten työskennelläkin ja ihan oikeasti asua täällä. Tässä vaiheessa näyttäisi pahasti siltä, että joutuu vielä palaamaan Suomeen ennen kuin viisumin saa, mutta olen lähetellyt sähköpostia ja ollut yhteydessä suurlähetystöön ja odottelen juuri, että vastaisivat mokomat. No mutta kävi miten kävi, niin kyllä minä tänne vielä joskus pääsen ihan lopullisestikin asumaan. Jos en vielä tällä kertaa, niin seuraavalla kerralla aivan varmana. Mutta pidetään nyt kovaa ganbarointia päällä siihen asti. (頑張る ganbaru = antaa kaikkensa jonkun asian eteen) ganba ganba! Takaisin päivän tapahtumiin. Tiistai meni siis aika lailla pyykätessä ja siivotessa, ja illalla Mayo tuli töiden jälkeen taas käymään. Mayo sai maistaa ensimmäistä kertaa Senegalilaista ruokaa, jota innoissani valmistelin pienessä kattilassani. Ruuan valmistus oli sinänsä niin jännää puuhaa, että kirjoitanpa siitä seuraavaksi. Minulla oli Mayon ostama kurpitsa ja tomaatteja jääkaapissa ja niiden päiväys oli alkanut lähestyä uhkaavasti joten päätin tehdä sitä Senegalilaista ruokaa, jossa on porkkanoita ja tomaattia yms. Sen nimi on Tsuu tai Thieu tai jotain, mutta kun ärsyttää tuo nimi, niin en jaksa sitä kirjoittaa. Se hyvä tomaattivihanneskastike riisin kanssa kuitenkin siis. :D Aloitin ruuanlaiton hakemalla kaupasta vähän aineksia. Tarvitsin ainakin sipulin ja porkkanan. Ja todellakin, yksi kutakin riitti. Porkkanaa jäi jopa yli. Vaikka Suomessa laitan helposti yli neljä sipulia ja porkkanoitakin monen monta, niin täällä kattilani tuli puolilleen jo yhdestä ainoasta sipulista. Kaiken huippu oli kuitenkin porkkana. Se maksoi n. 60 eurosenttiä ja oli paksuimmasta kohdastaan ainakin 5cm paksu. Olin niin ymmyrkäisenä, että päätin ottaa ihan kuvan. Huomatkaa myös ekologinen muovinkäyttö. :D Mutta eipä se mitään, tuli oikein hyvää Ztuuta, ja Mayokin tykkäsi ja pyysi tekemään lisääkin senegaliruokaa. Ensi kerralla tiedossa sitten ehkä jotain vähän tavallisempaa, esim. Tseppu’tseen. ^^ (en kiusallanikaan katso miten se kirjoitetaan oikein) Jälkiruuaksi söimme vielä niitä hyviä isoja viinirypäleitä ja otettiin oikein video niiden syönnistä. Ne on siis oikeesti hyviä, katsokaa vaikka. ^^ Oishii tarkoittaa siis herkullista, jos jollekin oli vielä epäselvää. ^^

Heippa jälleen!

Ajattelin kirjoittaa taas kahden päivän jutut putkeen, kun ei oikeastaan ole kauheasti tapahtunut mitään taaskaan. :D Tai no on, mutta ne on lähinnä olleet sellaisia asioita mistä on vähän vaikeampi vääntää mitään sopivaa juttua tänne. Ja siis jotta kukaan ei nyt alkaisi aivan miettiä että mitä ne sellaiset jutut nyt ovatkaan, niin kerronpa sitten aikani kuluksi ja etenkin teidän aikanne kuluksi, että mitä ne ovat. Ne jutut.

Kyseessähän on nimittäin mikäpä muukaan kuin Japanin ihana ulkomaalaispolitiikka, johon olen yrittänyt perehtyä viimeisen kahden päivän aikana. Jossain vaiheessa kun pitäisi saada jonkinlainen työviisumi tänne, että voisi sitten työskennelläkin ja ihan oikeasti asua täällä. Tässä vaiheessa näyttäisi pahasti siltä, että joutuu vielä palaamaan Suomeen ennen kuin viisumin saa, mutta olen lähetellyt sähköpostia ja ollut yhteydessä suurlähetystöön ja odottelen juuri, että vastaisivat mokomat.

No mutta kävi miten kävi, niin kyllä minä tänne vielä joskus pääsen ihan lopullisestikin asumaan. Jos en vielä tällä kertaa, niin seuraavalla kerralla aivan varmana. Mutta pidetään nyt kovaa ganbarointia päällä siihen asti. (頑張る ganbaru = antaa kaikkensa jonkun asian eteen) ganba ganba!

Takaisin päivän tapahtumiin. Tiistai meni siis aika lailla pyykätessä ja siivotessa, ja illalla Mayo tuli töiden jälkeen taas käymään. Mayo sai maistaa ensimmäistä kertaa Senegalilaista ruokaa, jota innoissani valmistelin pienessä kattilassani. Ruuan valmistus oli sinänsä niin jännää puuhaa, että kirjoitanpa siitä seuraavaksi.

Minulla oli Mayon ostama kurpitsa ja tomaatteja jääkaapissa ja niiden päiväys oli alkanut lähestyä uhkaavasti joten päätin tehdä sitä Senegalilaista ruokaa, jossa on porkkanoita ja tomaattia yms. Sen nimi on Tsuu tai Thieu tai jotain, mutta kun ärsyttää tuo nimi, niin en jaksa sitä kirjoittaa. Se hyvä tomaattivihanneskastike riisin kanssa kuitenkin siis. :D

Aloitin ruuanlaiton hakemalla kaupasta vähän aineksia. Tarvitsin ainakin sipulin ja porkkanan. Ja todellakin, yksi kutakin riitti. Porkkanaa jäi jopa yli. Vaikka Suomessa laitan helposti yli neljä sipulia ja porkkanoitakin monen monta, niin täällä kattilani tuli puolilleen jo yhdestä ainoasta sipulista. Kaiken huippu oli kuitenkin porkkana. Se maksoi n. 60 eurosenttiä ja oli paksuimmasta kohdastaan ainakin 5cm paksu. Olin niin ymmyrkäisenä, että päätin ottaa ihan kuvan.

Huomatkaa myös ekologinen muovinkäyttö. :D

Mutta eipä se mitään, tuli oikein hyvää Ztuuta, ja Mayokin tykkäsi ja pyysi tekemään lisääkin senegaliruokaa. Ensi kerralla tiedossa sitten ehkä jotain vähän tavallisempaa, esim. Tseppu’tseen. ^^ (en kiusallanikaan katso miten se kirjoitetaan oikein)

Jälkiruuaksi söimme vielä niitä hyviä isoja viinirypäleitä ja otettiin oikein video niiden syönnistä. Ne on siis oikeesti hyviä, katsokaa vaikka. ^^



Oishii tarkoittaa siis herkullista, jos jollekin oli vielä epäselvää. ^^