Nyt on ensimmäinen aamu uudessa kodissa, ja hyvältä vaikuttaa kaikki. Lennot menivät eilen hyvin. Ensimäinen lento oli 10 minuuttia ja toinen 30 minuuttia etuajassa, joten voi sanoa, että ongelmia ei pahemmin ollut. Lentokoneessa vieressäni istui ensin ruotsalaisia herrasmiehiä Kööpenhaminaan asti ja sen jälkeen istuin japanilaisen naisen kanssa, joka oli ollut Islannissa katsomassa revontulia.

Matka kului nopsaan ja muutaman tunnin unien jälkeen huomasin jo haistavani tutut hajut ja tuntevani lämpöisen ilman ihollani, joka tosin oli kasvoja lukuunottamatta vaatteiden alla. Etenkin talvitakki tuntui vähän yliampuvalta, kunnes sulloin sen matkalaukkuun.

Ennen kuin pääsin piinaavasta pakkopaidastani, täytyi minun kuitenkin jonottaa hetki passintarkastukseen ja sormenjälkien ja valokuvien ottamiseen. Sitten hain matkalaukun, joka löytyikin melkein heti liukuhihnalta. Vielä lopuksi tullivirkailijan kanssa käydyn lyhyen haastattelun päätteeksi pääsin vihdoin ulos. Virkailija ihmetteli hyvää japaninkielentaitoani, mutta ymmärsi kun kerroin opiskelleeni yliopistossa kieltä.

Tullista päästyäni vastassa odottikin rakkaani Mayo, joka juoksi silmät loistaen luokseni. Pitkän halauksen jälkeen laitoin takkini matkalaukkuun ja sitten suuntasimme junalaiturille. Mayo oli varannut meille etukäteen liput Narita Skyliner -erikoisjunaan, jolla menimme ensin Nipporiin, josta edelleen jatkoimme metrolla Shinjukuun.

Shinjukussa kävimme aivan ensiksi tietenkin Purikura -valokuva-automaatissa räpsimässä mutamat kuvat, joista yksi näkyy tuossa valokuvaesityksessäkin. Purikurahan on siitä hauska, että siinä on aina aikaraja jokaisessa toiminnassa. Ensin otetaan valokuvat ja toivotaan että tulisi edes jonkinlainen ilme, ja sitten saa itse töhriä omat kuvansa. Lopuksi kuvasarja tulostuu luukusta ja kuvat saa sitten ottaa mukaansa. Mayolla näitä kuvia on monta kansiollista ja jos arvaan oikein, niin kohta on minullakin. :D

Shinjukuun oli meillä toki ihan oikeaakin asiaa, sillä vuokranantajani toimisto sijaitsee siellä. Menimme siis seuraavaksi allekirjoittamaan vuokrasopimusta ja kuuntelemaan ohjeita roskien lajittelusta ja kaikesta muusta tuikitärkeästä. Mm. internet täällä kuuluu hintaan, mutta se on kaistarajoitettu. Saattaa olla, että en siis voi laittaa videoita youtubeen tällä kertaa, mutta olen kyllä ottanut niitä jo paljon ja jos hyvin käy niin ne tulevat kyllä tänne sitten myöhemmin.

Joka tapauksessa, kellon ollessa kutakuinkin kolme iltapäivällä suuntasimme askeleemme kohti Fujimidai-nimistä asuinaluetta. Löysimme hyvin perille ja vähän epämääräisen kartan avulla löytyi myös asunto nopeasti. Läheisestä bentō-myymälästä ostimme päivällistä. Neljällä eurolla sai ison annoksen riisiä, grillattua lohta ja uppopaistettua katkarapua muine lisukkeineen. Ensimmäinen puraisu tuntui suorastaan ihmeelliseltä. Japanissa kala osataan valmistaa tasapainoisesti ja juuri sopivasti mausteita käyttäen. Myös ruuan ulkoasuun kiinnitetään huomiota. Makeiden, hapokkaiden ja suolaisten lisukkeiden harmonia vie kertakaikkiaan kielen mennessään. Kun lisänä on vielä suolaton ja pelkistetty japanilainen isojyväinen riisi, niin matka makuhermojen taivaaseen voi alkaa hyvillä mielin.

Emme kuitenkaan syöneet aivan heti, vaan ensin etsimme käsiimme asuintaloni, joka on nelikerroksinen ja sijaitsee vähän suuremman tien varressa. Asuntoni on kolmennessa kerroksessa ja ainakin ensivaikutelmaltaan paikka tuntuu aika rauhalliselta. Läheltä löytyy kaikkea kätevää kuten esimerkiksi supermarketti 主婦の店 “kotiäidin kauppa” ja sadan jenin kauppa, jossa kaikki maksaa siis 100 jeniä (n. 1 euron verran). Sieltä on edullista ostaa syömäpuikkoja, astioita ja laseja.

Vaikka asunnosta puuttuikin siis kaikenlaista tärkeää, emme lähteneet mihinkään enää, vaan päätimme pyhittää illan jälleennäkemisen riemulle ja otimme rennosti loppupäivän. Kymmenen aikaan illalla Mayon piti lähteä, joten saatoin hänet asemalle ja kävin samalla kotiäitien kaupassa ostamassa riisiä, nattō:ta, ja kananmunia. Ostin myös voita kokeeksi, vaikka se olikin moninkertaisesti kalliimpaa kuin Suomessa. Lisäksi ostin hätävaraksi kuppinuudeleita ja valmiskarē -paketteja. Niin ja teetä. :)

Illalla facebookattuani vielä hetken kävin nukkumaan. Nukuin kuin tukki, ja yhdentoista aikaan heräsin virkeänä ja valmiina uusiin seikkailuihin. Tänään menemme Mayon ja Mayon siskon, Nonchyn kanssa syömään shabu-shabua. Odottelen heitä parhaillaan saapuvaksi ja oikeastaan minun pitäisi hieman siivota. :D

(tulimme äskettäin kotiin ja kohta kirjoitan lisää)