October 23, 2009

Ihanaa, nyt helpottaa vihdoin vähän. Japanin historian tentti on nyt takana ja ihan hyvät tunnelmat siitä. Kilellisesti olisi voinut saada parempaakin jälkeä aikaan, mutta kun pitää kirjoittaa neljä esseetä neljässä tunnissa, niin ei sitä ehdi juuri miettiä tai jäsennellä vastauksiaan, varsinkaan kun kyse on jostain muusta kuin äidinkielestä..

Kirjoittelin esseet Heian-kaudesta, Genpei-sodasta sekä Kamakura-kaudesta, Edo-kaudesta ja Japanin taidehistoriasta. Sai siinä hiki hatussa kirjoitella kyllä, joten nyt toivotaan että menee läpi. Tunnetustihan en oikein ikinä ole kovin hyvä esseidenvääntäjä ollut. Mutta ainakin tiesin mistä suunnilleen kirjoitin, joten asiavirheitä ei pitäisi olla. Jos läpi menee, niin sitten voi juhlia. :)

Huomenna pidetään sitsit ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kunniaksi. Sen jälkeen on ehkä jälleen aikaa kirjoitella blogia ja keskittyä muuhunkin kuin kouluun. Vaikka kanjien kanssa kyllä riittäisi tekemistä..Aina..

Tosin, positiivisena huomiona voinee mainita sen, että olen alkanut katsoa ihan urakalla nyt teksittämättömiä japanilaisia ohjelmia. Vihdoinkin niistä pystyy oikeasti nauttimaan. Vaikka onhan siinä tietysti vieläkin jonkin verran arvailun varassa. Tosin kielitaidon kehittyessä arvailu käy helpommaksi ja täydellinen sanastonhallinta muuttuu aina vain tarpeettomammaksi. Tai näin ainakin toivon, ja kun se ranskan kanssa meni niin, niin miksei japaninkin?

Joka tapauksessa, hyvin menee ja kielitaito kehittyy. Kirjoitanpas taas joskus enemmän. Nyt pitää syödä.

|
October 19, 2009
Kuva on otettu Arashiyamassa. Siellä oli kyllä hienoa. Pahoittelut kaikille blogia seuraaville päivitysten vähyydestä. On ollut tosi kiireistä, kun loman aika tuli niin paljon kaikkea uutta ja nyt olen yrittänyt opiskella itseni ajan tasalle. Kuvia ja videoita laitan tänne vielä ihan varmasti matkasta, mutta nyt pitää keskittyä vähän koulujuttuihin enemmän. Minulla on perjantaina Japanin historian koe ja luettavaa piisaa ihan liiaksi asti. Sen jälkeen vähän helpottanee, joskin kanjeja tulee runsaasti edelleen joka viikko. Olemme nyt jossain yli 500 kanjin paikkeilla.

Kuva on otettu Arashiyamassa. Siellä oli kyllä hienoa.

Pahoittelut kaikille blogia seuraaville päivitysten vähyydestä. On ollut tosi kiireistä, kun loman aika tuli niin paljon kaikkea uutta ja nyt olen yrittänyt opiskella itseni ajan tasalle. Kuvia ja videoita laitan tänne vielä ihan varmasti matkasta, mutta nyt pitää keskittyä vähän koulujuttuihin enemmän. Minulla on perjantaina Japanin historian koe ja luettavaa piisaa ihan liiaksi asti. Sen jälkeen vähän helpottanee, joskin kanjeja tulee runsaasti edelleen joka viikko. Olemme nyt jossain yli 500 kanjin paikkeilla.

|
October 7, 2009

Terveiset Japanista! Matkamme on loppupuolellaan ja olemme nähneet ja kokeneet kaikenlaista. :) Nyt olemme pitämässä sadetta Miyajimassa, Kikugawan majatalossa. Odottelemme taifuunin laantumista ja toivomme, että pääsemme huomenna ajoissa Osakaan. On ollut mukava matka. Laitan myöhemmin sitten taas videoita tänne yms.

|
September 23, 2009
Joo. On varmaan jo aika surkuhupaisaa, kun edes yriytän päivittää tätä blogia, mutta kuitenkin.. Lukeekohan kukaan edes tätä enää? No, joka tapauksessa aika on kulunut äkkiä ja paljon on ollut tekemistä, niin on jäänyt tämä blogailu vähän vähemmälle huomiolle. Siispä, tässä nyt vihdoinkin jotain sisältöä tänne. Olin viikonloppuna mökillä. Suurin osa ajasta kului japaninopiskelujen parissa. Ajattelin tehdä tänne blogiin jutun 400 kanjin rajan rikkoontumisesta, mutta en sitten tehnytkään kun niitä kertyi jo niin roimasti sen yli.. Tällä hetkellä pitäisi osata n. 470 kanjia siis.. Ehkä teen 500 kohdalla.. No mutta, hetipä eksyin aiheesta.. Mökillä olin siis, siihen palatkaamme. Jospa siis jotain siitä sanoisin.. Opiskelin ja kuvailin siellä lähinnä. Ja tein klapeja. Tässä kuva meidän työmaasta: (Tai no oikeastaan grillipaikasta, mikä ei liity koko juttuun millään lailla.. Vaan työmaa näkyykin taustalla pölkkypinojen muodossa.) Kuten kuvastakin näkyy, aika syksyistä jo oli mökillä ollessa, mutta silti lämpöäkin piisasi ihan riittävästi. Käytiin uimassakin, kun oli vesi niin ihanaa. Saunastakin tuli kuusi kertaa käytyä ennen kuin alkoi piisata. Seuraavassa kuvassa näkyy isin taidonnäytettä: moottorisahattuja pannunalusia, eli ohuita vuosirengaslaskentapölkkysiä. Aika monta rengasta oli. Enimmillään taisi yli kolmikymppisiä puut olla ainakin. Kohta olen minäkin, tosin onneksi ei kuitenkaan ihan vielä ole kukaan tullut tekemään lähempää tuttavuutta moottoroidun soheltimen kanssa, vaan olen saanut pitää vuosirenkaideni lukumäärän ihan omana tietonani. Ja tässäpä näitte juuri tarkkasilmäiset, että tikanheitto on loppunut muutamaksi vuodeksi mökillämme. Saunan seinusta on täynnä klapeja, nimittäin. :/ Asiasta kovin hermostuneena menin seuraavankaltaiseen kiikkumistelineeseen rauhoittamaan sisäistä tikanheittäjän maailmanmestariani: Mutta eipä aikaakaan, kun silmieni pompahti innostuneelta näyttävä sieni, jonka myös söin. Kamerallani. Kuvainnollisesti. Sisäinen luontokuvaajani antoi selkään tikanheittäjälle ja otinpa kuvan myös varastosta ja vessan käsienpesuhanasta, mutta sattuneesta syystä en nyt laita niistä kuin toisen tänne. Vessasta palattuani vielä uudelleen valtasi mieleni kauhu. Tikkataulun puute oli murskaava. No päätin sitten mennä kronologisesti epäloogiseen aikaan nukkumaan ja seuraavan päivän iltana otin kuvan syksystä: Sen sijaan että olisin oikeasti ottanut hyviä kuvia syksyisistä järvimaisemista, otinkin vain tällaisen. Noin paljon halkoja saimme tehtyä kahdessa päivässä. Onneksi meillä oli seuraavanlainen härveli käytössämme. Katsokaa video ja ihmetelkää nykymaailman outoja keksintöjä. On se jännä miten ei nykyään tarvitse edes hikoilla, kun halkoo pölkkyjä.. Onnittelut kaikille jotka oikeasti katsoivat videon loppuun asti. :D:D

Joo. On varmaan jo aika surkuhupaisaa, kun edes yriytän päivittää tätä blogia, mutta kuitenkin.. Lukeekohan kukaan edes tätä enää? No, joka tapauksessa aika on kulunut äkkiä ja paljon on ollut tekemistä, niin on jäänyt tämä blogailu vähän vähemmälle huomiolle. Siispä, tässä nyt vihdoinkin jotain sisältöä tänne.

Olin viikonloppuna mökillä. Suurin osa ajasta kului japaninopiskelujen parissa. Ajattelin tehdä tänne blogiin jutun 400 kanjin rajan rikkoontumisesta, mutta en sitten tehnytkään kun niitä kertyi jo niin roimasti sen yli.. Tällä hetkellä pitäisi osata n. 470 kanjia siis.. Ehkä teen 500 kohdalla..

No mutta, hetipä eksyin aiheesta.. Mökillä olin siis, siihen palatkaamme. Jospa siis jotain siitä sanoisin.. Opiskelin ja kuvailin siellä lähinnä. Ja tein klapeja. Tässä kuva meidän työmaasta: (Tai no oikeastaan grillipaikasta, mikä ei liity koko juttuun millään lailla.. Vaan työmaa näkyykin taustalla pölkkypinojen muodossa.)

Kuten kuvastakin näkyy, aika syksyistä jo oli mökillä ollessa, mutta silti lämpöäkin piisasi ihan riittävästi. Käytiin uimassakin, kun oli vesi niin ihanaa. Saunastakin tuli kuusi kertaa käytyä ennen kuin alkoi piisata. Seuraavassa kuvassa näkyy isin taidonnäytettä: moottorisahattuja pannunalusia, eli ohuita vuosirengaslaskentapölkkysiä.

Aika monta rengasta oli. Enimmillään taisi yli kolmikymppisiä puut olla ainakin. Kohta olen minäkin, tosin onneksi ei kuitenkaan ihan vielä ole kukaan tullut tekemään lähempää tuttavuutta moottoroidun soheltimen kanssa, vaan olen saanut pitää vuosirenkaideni lukumäärän ihan omana tietonani.

Ja tässäpä näitte juuri tarkkasilmäiset, että tikanheitto on loppunut muutamaksi vuodeksi mökillämme. Saunan seinusta on täynnä klapeja, nimittäin. :/ Asiasta kovin hermostuneena menin seuraavankaltaiseen kiikkumistelineeseen rauhoittamaan sisäistä tikanheittäjän maailmanmestariani:

Mutta eipä aikaakaan, kun silmieni pompahti innostuneelta näyttävä sieni, jonka myös söin. Kamerallani. Kuvainnollisesti.

Sisäinen luontokuvaajani antoi selkään tikanheittäjälle ja otinpa kuvan myös varastosta ja vessan käsienpesuhanasta, mutta sattuneesta syystä en nyt laita niistä kuin toisen tänne.

Vessasta palattuani vielä uudelleen valtasi mieleni kauhu. Tikkataulun puute oli murskaava.

No päätin sitten mennä kronologisesti epäloogiseen aikaan nukkumaan ja seuraavan päivän iltana otin kuvan syksystä:

Sen sijaan että olisin oikeasti ottanut hyviä kuvia syksyisistä järvimaisemista, otinkin vain tällaisen.

Noin paljon halkoja saimme tehtyä kahdessa päivässä. Onneksi meillä oli seuraavanlainen härveli käytössämme. Katsokaa video ja ihmetelkää nykymaailman outoja keksintöjä. On se jännä miten ei nykyään tarvitse edes hikoilla, kun halkoo pölkkyjä..

Onnittelut kaikille jotka oikeasti katsoivat videon loppuun asti. :D:D

|
September 3, 2009

Tänään voisi kirjoitella blogiin taas. Heräsin aamulla seitsemältä ja menin koululle yhdeksäksi. Melkein myöhästyin kun päätinkin käydä suihkussa vielä ennen lähtöä.. Lopulta kuitenkin olinkin koululla jo 10 minuuttia etuajassa. Tunneilla käytiin läpi Japanin hallintoalueita ja väestön jakautumista niihin. Oli hienoa tekstiä, japaniksi tietenkin. :)

Koulun jälkeen pidettiin ainejärjestömme, VaJaA:n, syyskokous. Siellä valittiin uusi hallitus ja minä sainkin yllättäen puheenjohtajan pestin. Näin nyt kävi, joten pitää yrittää olla sitten hyvä johtaja. :D Oikeastaan ihan hauskaa. Muutenkin oli paljon aktiivisia ykkösiä ja saimme heitä hallitukseenkin oikein runsaasti, toisin kuin viime vuonna. Silloin olin ainut ykkönen joka hallitukseen lähti mukaan..

Joop, ensi kertaan taas. Nyt pitää tehdä kohta munakastiketta ja lanttumuusia. Ja opiskella huomiseksi 14 uutta kanjia.

|
September 1, 2009

Hyviä yrityksiä tehtävään tuli. Vastaus oli kuitenkin niinkin helppo, että sen olisi voinut päätellä ilman kanjituntemustakin. Kaikista muista paitsi 重-merkistä löytyy nimittäin maata tarkoittava 土-osanen. Tai no oikeastaan löytyy se tuostakin, mutta se piirretään eri lailla, joten se ei ole sama. :D Okei, no kuitenkin.

Tämän viikon olen oleskellut kotona tehden kaikenlaista jännää. Jatkoin vanhaa 3D-projektianikin pitkästä aikaa. Joku ehkä muistaakin mistä on kyse, mutta alla on vähän näytettä joka tapauksessa:

Jatkoin myös vanhojen valokuvien digitoimista ja löysin mm. isäni armeijakuvia. Ei ole paljon pakkiruoka muuttunut vuosien aikana, mutta vähän kuitenkin. Nykyään ei taida piimää saada ja näkkileipäkin on pienempää.. Ennen oli kaikki paremmin.

|
August 27, 2009

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä, ja täytyy sanoa, että aika shokeeraava alku oli. Näillä näkymin, tulemme saamaan kaksi oppikirjaa, kaksi rinnakkain käytävää kanjikirjaa ja vielä jotain muutakin. Yhteensä kuusi kirjaa, mikäli oikein muistan. Kävimme tänään oppikirjasta kaksi ensimmäistä kappaletta, jotka käsittelivät maantiedettä Japanin näkökulmasta. Lisäksi kävimme läpi kahdeksansivuisen kanjitehtävänivaskan. Seuraavankaltaisia tehtäviä siinä oli:

Mikä ei kuulu joukkoon?

走　重　赤　地　社

Vastauksia voi laittaa kommentteihin. ;)

Mutta joo. Ihan hauskaa oli taas päästä kouluun. Jounin mukaan osaamme kesään mennessä niinkin hyvin japania, että 98% teksteistä ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia. Aika rohkaisevaa. :) Nyt pitää vain jaksaa opiskella ahkerasti ja päättäväisesti ja unohtaa kaikki häiriötekijät, jos mahdollista.

|
August 25, 2009

Vaasassa!

Saavuin tänään Vaasaan. Tavarat on purettu, opintotukiasiat hoidettu ja torstaina alkaa koulu. Basso nyt sattui jäämään vahingossa Jyväskylään, mutta pitää se sitten raahata tänne seuraavalla kerralla. Toivottavasti tämä elämänmuutos taas elävöittää tämän bloginkin. :)

Kirjoittelen myöhemmin jotain yhteenvetoa vielä kesästä. Pääpiirteittäin aika kului kuitenkin hautuumaalla työn parissa. Eli ei mitään ihmeempää kyllä tullut tehtyä. :)

|
July 31, 2009

Haa, keksinpäs hyvän tavan tehdä melon pania. Videossa siis kerrotaan, kuinka hyvin nopeasti ja helposti onnistuu lähes aidolta maistuvan melonileivän teko. kokeilin ohjetta - se toimii! Herkullista oli.

|
July 27, 2009

Tänään kokeilimme isän kanssa tehdä vihdoin patonkia. Ensi kerralla olisi tarkoitus saada vielä vähän säännöllisemmänmuotoisia leipiä, mutta näissäkin maku oli jo aivan käsittämättömän herkullinen. :)

Lisäys: Olen saanut flunssan (tai jonkun pöpön).. olo on ihan hirveä. :( Melkein kahteen vuoteen en olekaan sairastellut, mutta nyt iski sitten taas kunnolla.

|
July 22, 2009

Nopea blogaus vielä ennen nukkumaanmenoa, kun olen niin tohkeissani. Olemme innostuneet nimittäin tekemään leipää isin (ja Jarkon) kanssa. :)

Tein eilen ensimmäisen taikinani ja samalla isi teki omansa. Tein patonkeja, joista tuli ihan mukiinmeneviä, mutta ei oikeastaan kovin aidonmakuisia vielä. Tänään käytin samaa taikinaa juurena ja tein “kerrossämpylöitä”. Niistä tuli erinomaisia. Rapeita päältä, sisältä kuplivia ja ilmavia. Ohje on ranskalaisen Richard Bertinet -nimisen leipurin. Olen tullut siihen tulokseen, että leivänteossa on todella tärkeää taikinan työstämistekniikka (ks. linkki) sekä ainesoisen tarkka suhde. Toki sen lisäksi nostatin pitkään ja käytin uunikiveä sekä vielä suihkepulloa uunissa olevan ilman kostuttamiseen. Hiivaa muuten tuli puoleen kiloon jauhoja vaivainen viideosa tuorehiivapaketista (10g) ja sen lisäksi käyttämäni vesi (350g) oli n. 25-30 -asteista. Sokeriakaan ei oikeasti tarvitse “hiivan ravinnoksi” yhtään. Bertinet on nero.

Joka tapauksessa, tässä muutama kuva eri työvaiheista. :)

|
July 20, 2009
Kävin lauantaina katsomassa Tiitus-pikkuveljeäni Kajaanin kauniissa maisemissa, jossa hän suorittaa asepalvelustaan paraikaa. Muuten olen ollut töissä ja katsellut vapaa-ajalla japanilaisia sarjoja kielitaidon ylläpitämiseksi. Elossa siis ollaan, vaikka vähän hiljaista onkin.

Kävin lauantaina katsomassa Tiitus-pikkuveljeäni Kajaanin kauniissa maisemissa, jossa hän suorittaa asepalvelustaan paraikaa. Muuten olen ollut töissä ja katsellut vapaa-ajalla japanilaisia sarjoja kielitaidon ylläpitämiseksi. Elossa siis ollaan, vaikka vähän hiljaista onkin.

|
July 1, 2009
Tänään oli ensimmäinen työpäiväni hautuumaalla. Kaivoimme kaksi hautaa. Kuvassa on kaivinkone, jota en päässyt käyttämään. Minä olin vain hiekankärrääjä, joten sain ajaa ja peruutella tällaisella: Miehistä puuhaa. Luitakin näin. Kylkiluita ja pääluita. Ja muutaman varvasluun ja reisiluun. Tosi älykästä pistää varmaan noi kuvat näin päin. Nyt kaikki luulee, että oon kaivanut haudan ihan itse.. Mutta siis mulla ei ole lisenssiä tollaselle kaivinkoneelle.. Mutta tuollaisen peräkärrytraktorin peruuttelukin on hauskaa puuhaa, kun pitää ajatella ihan eri tavalla kuin tavallisen auton peruuttelun kanssa. Kiviäkin kiinnostaa varmaankin.

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni hautuumaalla. Kaivoimme kaksi hautaa. Kuvassa on kaivinkone, jota en päässyt käyttämään. Minä olin vain hiekankärrääjä, joten sain ajaa ja peruutella tällaisella:

Miehistä puuhaa. Luitakin näin. Kylkiluita ja pääluita. Ja muutaman varvasluun ja reisiluun. Tosi älykästä pistää varmaan noi kuvat näin päin. Nyt kaikki luulee, että oon kaivanut haudan ihan itse.. Mutta siis mulla ei ole lisenssiä tollaselle kaivinkoneelle.. Mutta tuollaisen peräkärrytraktorin peruuttelukin on hauskaa puuhaa, kun pitää ajatella ihan eri tavalla kuin tavallisen auton peruuttelun kanssa.

Kiviäkin kiinnostaa varmaankin.

|
June 25, 2009

Esseitä..

Tomokon lähdön jälkeen olen käytännössä istunut koneella kirjoittamassa esseitä aivan tauotta. Minun pitää saada kirjoitettua kolme esseetä kesäkuun loppuun mennessä ja meinaa tehdä vähän tiukkaa. Mutta on ollut ihan opettavaistakin toisaalta. Olen tutustunut hieman syvällisemmin teetaiteeseen ja sen esteettisiin näkemyksiin. Yksi essee on kirjoitettuna ja toisesta on jo kolmasosa tehtynä, joten kohta alkaa olla jo pieni toivonpilkahdus nähtävissä.

Eipä tässä nyht muuta. Kirjoittelen sitten taas kun jotain tapahtuu. :D

|
June 22, 2009
Tämän viikon olemme saaneet pitää vieraanaamme puheopettajaani, Tomokoa. Olemme tehneet kaikenlaista vajaan viikon aikana ja tässä muutamia kuvia tapahtumista. Lyhyesti kerrottuna, viime torstaista alkaen olemme näyttäneet Tomokolle paikkoja. Aloitimme tietysti Jyväskyläkierroksesta ja sitten menimme mökille viettämään juhannusta. Eilen palasimme Jyväskylään. Jyväskylän keskustassa… Jäätelö maistui ennen harjulle kiipeämistä. Oppaat… …ja Tomoko. Ajoimme myös resiinalla Alosen taidegallerian radalla. Illemmalla menimme risteilemään Päijänteelle. Ruokaakin söimme. Kevyesti savustettua nieriää ja jotain muuta. Laivalla oli kylmä… Kotona odotti Markus, joka heti ihastui Tomokoon. :) Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan mökille. Perillä tietenkin söimme ruokaa ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Ruoka oli todella herkullista. Ruokaa <3 Jarkko ja Oiva veneilemässä Ukki ja pojat Laura ja Tomoko laiturilla juttelemassa. Tiitus sai kaloja.. .. ja tietenkin kaikki kerääntyivät katselemaan perkaamista. Sitten söimme muurinopohjalettuja. Minä paistoin. Kokkoa polteltiin sitten vähän illemmalla. Seuraavana päivänä kävelyretkeiltiin. Saimme myös maistaa Tomokon tekemää Tofukastiketta. Oli herkkua. Teimme retken metsään. Tässä Tomoko opettelee heinäpillillä soittamista. Vihreys oli upeaa.. Seuraavana päivänä paistoi jälleen aurinko. Markus. :) Ihmisiä.. Markus ja Lauri-isi. Löysimme kasan järvisimpukoita ja Tomokon innostamina päätimme valmistaa ne ruuaksi. :D Eräät olivat vähän epäileväisiä.. …Mutta oikeastaan lopputulos oli erittäin hyvä. Ihan sinisimpukoihin verrattava. Tänään kävimme vielä Viherlandiassa ja teimme Tomokolle aidon liha-Yassan. Alla on kuva siitä. Maistui aivan taivaalliselta. ^^ Sitten katselimme muutamia videopätkiä Senegalista. Namiii.. :) Eli tällaista tällä kertaa. Mukavaa on ollut ja tekemistä on riittänyt.

Tämän viikon olemme saaneet pitää vieraanaamme puheopettajaani, Tomokoa. Olemme tehneet kaikenlaista vajaan viikon aikana ja tässä muutamia kuvia tapahtumista. Lyhyesti kerrottuna, viime torstaista alkaen olemme näyttäneet Tomokolle paikkoja. Aloitimme tietysti Jyväskyläkierroksesta ja sitten menimme mökille viettämään juhannusta. Eilen palasimme Jyväskylään.

Jyväskylän keskustassa… Jäätelö maistui ennen harjulle kiipeämistä.

Oppaat…

…ja Tomoko.

Ajoimme myös resiinalla Alosen taidegallerian radalla.

Illemmalla menimme risteilemään Päijänteelle.

Ruokaakin söimme.

Kevyesti savustettua nieriää ja jotain muuta.

Laivalla oli kylmä…

Kotona odotti Markus, joka heti ihastui Tomokoon. :)

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan mökille. Perillä tietenkin söimme ruokaa ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Ruoka oli todella herkullista.

Ruokaa <3

Jarkko ja Oiva veneilemässä

Ukki ja pojat

Laura ja Tomoko laiturilla juttelemassa.

Tiitus sai kaloja..

.. ja tietenkin kaikki kerääntyivät katselemaan perkaamista.

Sitten söimme muurinopohjalettuja. Minä paistoin.

Kokkoa polteltiin sitten vähän illemmalla.

Seuraavana päivänä kävelyretkeiltiin.

Saimme myös maistaa Tomokon tekemää Tofukastiketta. Oli herkkua.

Teimme retken metsään. Tässä Tomoko opettelee heinäpillillä soittamista.

Vihreys oli upeaa..

Seuraavana päivänä paistoi jälleen aurinko.

Markus. :)

Ihmisiä..

Markus ja Lauri-isi.

Löysimme kasan järvisimpukoita ja Tomokon innostamina päätimme valmistaa ne ruuaksi. :D

Eräät olivat vähän epäileväisiä..

…Mutta oikeastaan lopputulos oli erittäin hyvä. Ihan sinisimpukoihin verrattava.

Tänään kävimme vielä Viherlandiassa ja teimme Tomokolle aidon liha-Yassan. Alla on kuva siitä. Maistui aivan taivaalliselta. ^^ Sitten katselimme muutamia videopätkiä Senegalista.

Namiii.. :)

Eli tällaista tällä kertaa. Mukavaa on ollut ja tekemistä on riittänyt.

|